Erasmusviikko

Vihdoin löytyi aika blogille, viime viikkona tapahtui niin paljon että aloittaminen oli melko hankalaa koska tiesin että tämän kirjoittamiseen menee jokunen tovi. Viime viikkoa miettiessä tuntuu hieman oudolta että kyseessä oli tosiaankin vain yksi viikko, sillä ulkona tuli käytyä käytännössä jokaikinen ilta ja alussa luonnollisesti tulee tavattua niin monta uutta ihmistä että kotona vastaavaan määrään menisi varmaan kuukausia. Bolognan vaihtarijärjestöt ovat todella aktiivisia ja kun pelkästään Facebookin Erasmus 2009-2010 -ryhmässä on noin 900 ihmistä, luulisi kavereita löytyvän helposti.

Semisti ujolle suomalaiselle alku ei ollut kuitenkaan ihan niin helppo kuin kuvittelin, tutustumistilaisuudet ovat olleet käytännössä meluisissa kahviloissa tai diskoissa pyörimistä. Luonnollisesti samaa kieltä puhuvat liikkuvat samoissa ryhmissä, joten varsinkin kahdessa ensimmäisessä tilaisuudessa tuli mieleen että pitääkö tässä nyt mennä käsi ojossa vieraskieliseen ryhmään keskeyttämään juttu tyyliin "Hi I'm from Finland you know Mika Häkkinen". Tuo jäi kuitenkin tekemättä, ja ensimmäisenä iltana juttelin lähinnä bordeauxlaisen Thibaultin kanssa, joka oli saapunut kaupunkiin muistaakseni vasta edellisenä iltana. Viikon jälkeen vaihtarikavereita on tullut erilaisista kielikurssiryhmistä ja muista vaihtaritilaisuuksista sen verran että kämppisten kanssa ei ole pariin viime päivään ehtinyt tekemään oikein mitään. Viime päivinä olen liikkunut lähinnä 10-15 henkisen kokoonpanon kanssa, joista valtaosa on saksalaisia ja hollantilaisia, mutta joukossa on myös yksi belgialais-italialainen, yksi itävaltalainen, yksi brasilialainen ja kaksi argentiinalaista. Italian puhuminen vaihtareiden kanssa on myös osoittanut huomattavasti helpommaksi kuin natiivien kanssa, sillä kenenkään sanavarasto tästä ryhmästä ei ole tällä hetkellä sellainen että kommunikaation kanssa tulisi sen suurempia ongelmia.

Tiistaina kävin hakemassa ESN-kortin ja lupauduin samalla kokkailemaan jotain suomalaista tämän viikon torstaina järjestettävään l'Eurodinneriin. Idea on hyvin yksinkertainen, jokainen tekee jotain omalle maalleen tai alueellensa tyypillistä joita sitten maistellaan yhdessä. Onneksi Bolognassa on Ikea, johon ajattelin ottaa suuntiman huomenna sillä sieltä saa kuulemma skandinaaviruokiin tarvittavia raaka-aineita. Jokainen minut paremmin tunteva tietää että en ole syntynyt Jamie Oliver-veitsi kädessä (pikemminkin haarukka ja veitsi kädessä), joten illasta saattaa tulla varsin mielenkiintoinen. Muita mielenkiintoisia vaihtaritapahtumia ovat olleet jokatorstainen Cineforum, jossa katsotaan elokuvia sekä ESEG-järjestön järjestämä kulttuuriperjantai, jossa käydään ilmaiseksi museoissa ja sen sellaisissa. Viime perjantaina aloitimme kaupunkikierroksella, jossa itse asiassa tutustuinkin edellämainittuun brasilialaiseen. Kyseinen Sylvio tiesi Mika Häkkisen (en esitellyt itseäni vieläkään edellämainitulla lauseella, harmi) jonka kontrasin tyylikkäästi väittämällä Ayrton Sennaa argentiinalaiseksi.

Erasmusdiskoilu tuntuu olevan aivan oma taiteenlajinsa, ja keskimääräisesti muutaman vuoden muita vanhempana, deepimpää elektronista musiikkia kuuntelevana skandinaavina nuo kaksi diskoa joissa olen ollut ovat olleet melkoisia elämyksiä. Parhaiten noita voisi varmaan kuvailla paikallisina lyneinä, joissa kaikki tuntuvat olevan niin innostuneita että voisi kuvitella kaikkien kuulleen voittaneensa juuri lotossa samanaikaisesti. Etenkin espanjalaisilla (tai espanjaa puhuvista maista tulevilla) tuntuu olevan meno päällä, ja tähän ryhmään taitaisi muutenkin olla melko hankalaa päästä sisälle sillä he puhuvat lähinnä keskenään enkä ole tainnut vielä nähdä yhtään espanjalaisista hetkeäkään yksin :) Ei nuo diskokäynnit kuitenkaan ihan turhia olleet, sillä tutustuin sattumalta kahteen suomalaiseen vaihtariin, joita en kuvitellut tässä kaupungissa olevan. Mukava jyväskyläläinen pariskunta, jotka ovat vieläpä melko epäsuomalaisesti kiinnostuneet elekronisesta musiikista.

Huonon aasinsillan kautta päästäänkin itseäni kiinnostavaan diskoiluun. Tällä seudulla tarjontaa tuntuu riittävän, perjantaina olin amerikkalaisen Matthew Dearin keikalla Der Kindergarten-nimisessä klubissa, joka sijaitsee noin neljä kilometriä kaupungin keskustasta. Kyseessä on todellinen teknoluola, joka on rakennettu vanhaan varastorakennukseen. Hintataso on toisaalta kevyt shokki verrattuna veden hinnasta valittavaan suomiskeneen, esimerkiksi tuohon iltamaan liput maksoivat 18 euroa, narikka 3 euroa ja todella pieni olut 5 euroa. Eilen karnevaalien päättäjäispäivänä Steve Bug vieraili Redrum-nimisellä klubilla, jonne liput olivat 20 euroa sekä pieni olut 6 euroa. Lippujen hintoja ei lisäksi lue klubin nettisivuilla eikä julisteissa, mutta firenzeläiseen Tenax-klubiin olisi maksanut lauantaina 25 euroa sisään eikä headlinerina ollut kuin Paul Woolford. Kindergartenissa olisi ollut lauantaina Simian Mobile Disco ja eräällä toisella Marco Passarani, ja 26.2 Kindergartenissa vierailee James Holden, joten ei voi valittaa. Rekisteröidyn erään italialaisen superklubin foorumille ja Bologna-aihiosta löytyi pari mukavaa ihmistä joiden kanssa olen lähetellyt maileja, ja kahteen muuhun heidän suosittelemaan bolognalaisklubiin en ole vielä ehtinyt.

Sunnuntaina kävimme vaihtariporukan kanssa Venetsian karnevaaleissa, jonka rinnalla vapun tungos on lasten leikkiä. Bolognassa oli aika kehno sää koko viikon, joten pilvetön taivas ja 10 astetta tekivät aika hyvää ja kaupunkikin näytti täten paremman puolensa. En ollut käynyt ennen Venetsiassa (kuten en missään muuallakaan Italiassa yhtä iltapäivää Gardajärvellä lukuunottamatta), ja kaupunki oli kyllä aivan käsittömättömän kaunis. Totta kai olen tiennyt että Venetsia on ainutlaatuinen ja kaunis, mutta jollain tasolla olen pitänyt sitä Firenzen ohella hieman "epäitalialaisena" valtavien turistimassojen takia, mutta pakko myöntää että arkkitehtuuri ja luonnollisesti sijainti olivat kertakaikkiaan sykäyttäviä. Tuonne pitää mennä uudelleenkin ennen pahimman turistikauden alkamista, sillä juna maksaa edestakaisin vain vajaa 18 euroa eikä matka kestä kuin kaksi tuntia. Bologna on maantieteellisen sijaintinsa puolesta Italian Tampere, sillä lähes kaikki kaukoliikenteen junat pysähtyvät tässä ja jatkavat siitä matkaansa eteenpäin. Firenzeen matkustaa junalla reilu puoli tuntia, Milanoon tunnin, Venetsiaan paikallisjunalla kaksi tuntia ja Roomaankin vain muistaakseni kolme tuntia. Tässä täytyy huomioida tosin se, että nopeat junat ovat kalliita ja paikat tulee varata hyvissä ajoin jos haluaa 30 prosentin alennuksen lipun hinnasta. Firenzeen on matkaa vain 80 kilometriä, joten sinne luulisi pääsevän bussillakin suht nopeasti. Balkanillekaan ei ole pitkä matka, sillä Ljubljana sijaitsee vain 250 kilometrin päässä. Lisäksi Ryanair lentää Bolognan lentokentältä moneen Etelä-Italian kaupunkiin halvalla, joten todennäköisesti keväämmällä tulee tehtyä lyhyitä retkiä sinne tänne.

Vaikka kirjoitin että olemme puhuneet vaihtareiden kanssa lähes kokoajan italiaa, on kieltaito kuitenkin melkoinen murheenkryyni. Etenkin alkuviikosta ärsytti kun välillä on hetkiä jolloin suusta ei tahdo tulla mitään, ja en oikein tiedä millainen kuva kämppiksillä on minusta sillä hirveän syvällisiä keskusteluja emme ole sattuneesta syystä voineet käydä. Toinen asia mikä ärsyttää on se, että kielitaito ei kehity lineaarisesti joka päivä, sillä parina iltana on tuntunut siltä että on ollut ihan liekeissä ja taivutellut sanoja oikein oikeissa aikamuodoissa, mutta seuraavana aamuna "buongiorno" tulee falskimmin kuin Brad Pittiltä Kunniattomissa paskiaisissa. Tiedän kyllä että olen ollut täällä vasta kaksi viikkoa eikä voi olettaa että kieli olisi vielä hallussa, mutta ärsyttää se silti. Etenkin kielten vaihtaminen on tuntunut hankalalta, enkä tajua miten pari hollantivaihtariamme pystyy käsittelemään kuutta tai seitsemää kieltä. Keskiviikkona minulla oli suullinen kielikoe, joka meni ihan kohtalaisesti sillä ryhmästäni vain muutama puhui edes kohtalaista italiaa. Minut laitettiin B1-ryhmään jonka ensimmäinen tunti oli eilen, eikä se ihan nappiin mennyt. Ryhmämme professori on mukava, mutta en tiedä johtuuko se paineesta leipoa meistä italiaa taitavia vai ei, mutta kyseinen kurssi tuntuu melko intensiiviseltä. Muut ryhmäni jäsenet puhuvat mielestäni todella hyvin, ja itse jäädytin pari kertaa melko totaalisesti kun ajatusten harhailun keskeytti oman nimeni kuuleminen enkä ollut edes kuunnellut mistä aiheesta puhutaan. Tällä hetkellä minulla on luentoja vain maanantaisin ja torstaisin, mutta luentopäivät ovat ollet todella raskaita sillä jos ajatus katkeaa hetkeksikin niin koko juttu menee enemmän tai vähemmän ohi. Sistemi urbani europei-kurssi on toisaalta todella mielenkiintoinen, siinä käsitellään eurooppalaisten kaupunkien kehitystä teollisen vallankumouksen jälkeen joten aihe on niin lähellä omia intressejä kuin vain olla ja voi. Huomasin tänään etten päässyt läpi viimeisestä tentistäni Suomessa, joten pitää täältä muutama pistekin tuoda tuliaisiksi ettei Kelan tätien tarvitse kysellä opintosuorituksista toista syksyä putkeen :)

Kämpässä juuri mikään ei ole muuttunut, vastikään rakastunutta Caterinaa ei juurikaan näy, öisin on joskus niin kylmä ettei kolmekaan täkkiä riitä ja tiskivuoret kasvavat jo parissa päivässä sellaisiksi että jo tiskaamisen ajatteleminenkin saa mielen matalaksi. Alessandron tyttöystävä tuli sunnuntaina pariksi päiväksi joten lauantaina Alessandro suorittikin melko perusteellisen siivouksen, kylpyhuoneessakaan ei enää hirvitä kävellä ilman tohveleita. Kirjoitan kaupungista enemmän myöhemmin, se kuitenkin sanottakoon että yleinen hintataso on tässä kaupungissa kalliimpi kuin Suomessa. En tiedä miten täkäläiset tulevat toimeen, kesätyöpalkoista puhuessamme kämppikseni ihmettelivät postinkannosta saamaani palkkaa ja sanoivat että täällä perinteisestä opiskelijahommista saa kuukaudessa ehkä 800 euroa. Kaikki kuitenkin maksaa joten todennäköisesti vanhempien tulee säästää rahaa lastensa opiskeluaikaan Yhdysvaltojen malliin.

Tänään ajattelin ottaa rauhallisesti ja tehdä kielikurssin läksyjä ja lukea tenttiin, Irish Pubissa olisi toisaalta jokakeskiviikkoiset superhäppärit jossa cocktaileille ei taida tulla hinnaksi kolmea euroa enempää, mutta eilinen jalkapalloilu ja diskoilu painaa jaloissa sen verran että empä taida jaksaa. Sunnuntaina Bolognan vieraaksi tulee Juventus, jonne olen menossa kahden juventinon kanssa, saa nähdä päättyykö Bolognan huikea tappioton putki. Sain tarpeekseni Nokian bugittavista softista, joten viime viikon kuvat löytyvät Facebookista seuraavan linkin takaa:

http://tinyurl.com/akibolognaviikko2

Alla prossima volta!